|
ROCK'N'SWING -tansseista
Lindy Hop, Boogie Woogie, Fusku, Jive, Rock'n'Roll, St. Louis Shag, Balboa, East Coast Swing, West Coast Swing, Hip Hop Lindy Rock'n'Swing-tanssit on suomessa käytössä oleva yleisnimitys paritansseille joita tanssitaan avoimissa otteissa, swing- ja rhythm'n'blues -pohjaiseen musiikkiin. Suomessa yleisesti tanssittavia rock'n'swing -tansseja ovat mm. Lindy Hop, Boogie Woogie, Jive, Fusku, Rock'n'Roll, Bugg ja Hip Hop Lindy. Aikaisemmin yleisnimenä käytettiin nimeä "jenkkitanssit" mutta se koettiin ongelmalliseksi, koska se ei kovin hyvin kuvaa ko. tansseja. Asiaa tuntemattomat liittävät nimen "jenkkitanssit" useimmiten rivitansseihin. Mm tästä syystä Suomen Tanssiurheiluliitto muutti 17.10.2004 yleisnimen muotoon ROCK'N'SWING -tanssit ja se sopiikin erinomaisesti yleisnimeksi näille vauhdikkaille rock'n'roll ja swing musiikkiin tanssittaville paritansseille. Taustoja Tanssien syntymät ja elinkaaret mukailevat juoheasti eri musiikkintyylien elinkaaria. Tanssi ja musiikki elävät tavallaan sympioosissa keskenään. Tanssi on syntynyt musiikkiin ja musiikki tanssiin. Kumpi oli ensin... muna vai kana? Tämän kysymyksen edessä ovat taipuneet viisaammatkin. Kaikkia tansseja jotka ovat kestäneen ajan hammasta jo pidempään, yhdistää, se että musiikki joka on syntynyt yhdessä ko tanssin kanssa on myös säilynyt ihmisten suosiossa. Kun musiikki muuttuu, muuttuu myös tanssi. Tämä ilmiö näkyy myös rock'n'swing -tanssien historiassa. Vapaasti kehittyessään kaikki tanssi ja musiikki muuttuu ja kehittyy koko ajan. Tämä ilmiö on ollut olemassa aina ja se leimaa koko tanssin historiaa. Viimeisen sadan vuoden aikana tilanne on ollut sikäli erilainen, että tekniikan ansiosta meillä on käytettävissämme kuvatallenteita vanhoista tanssityyleistä ja äänitallenteita musiikista. Tämä asia on mullistanut tanssin kehityksen. Tänään on mahdollista palata johonkin vanhaan juttuun lähelle sitä muotoa jossa se esiintyi aikaisemmin. Täytyy kuitenkin muistaa, että varsinkaan vanhimmat kuvatallenteet eivät välttämättä anna todellista kuvaa tuolloin tanssittujen tanssien yleismuodosta. Kuvaajat eivät useinkaan olleet tanssin asiantuntijoita ja monesti tansseista poimittiin vain näyttävimmät ja vauhdikkaimmat osiot kuvanauhalle. Eräs tanssia ja musiikkia säilyttävä asia on kilpailutoiminta. Kilpailemiseen liityvät aina jonkinlaiset säännöt ja säännöt, paitsi helpottavat parien vertaamista toisiinsa, myös tavallaan "suojelevat" lajia muutoksilta, tai ainakin hidastavat sitä. On mahdotonta sanoa tarkasti koska, missä ja kuinka mikäkin tanssi on syntynyt. Musiikki ja tanssi muuttuvat jatkuvasti, mutta kyseisessä hetkessä tarkasteltuna hitaasti. Molemmat ottavat jatkuvasti vaikutteita ympäristöstään ja sekoittuvat toisiin lajeihin. Kun asiat vielä usein kehittyvät monella taholla yhtäaikaa on tyypillistä, että vasta ajallinen etäisyys auttaa hahmottamaan kokonaisuutta. Mitä kauemmas katsomme, sitä selkeämmältä "näyttää". ROCK'N'SWING -tanssien syntymä. Parin kanssa tanssittavia "kädenalitansseja" tanssittiin Amerikassa jo 1800-luvulla, mutta 1920-luvulla alkoi mustien keskuudessa kehittyä tanssi jota pidetään kaikkien rock'n'swing -tanssien Äitinä. Sitä tanssittiin swing musiikkiin ja siinä tehtiin lähinnä 8 iskun mittaisia kuvioita ajoituksella 123a4567a8 jossa "a" oli ylimääräinen synkopoitu askel lähellä 4 ja 8 iskua. Tanssi oli tuolloin lähinnä mustien ajankulua ja seurustelua, mutta siinä myös kilpailtiin. Päivällä kehiteltiin uusia juttuja joilla sitten illalla kisoissa häikäistiin kilpakumppanit. Kilpailuja järjestettiin silloisissa tanssipaikoissa ja ne olivat normaalin tanssi-illan yksi ohjelmanumero. Tanssin nimen "Lindy Hop" syntytarina kertoo, kuinka vuonna 1927 eräs musta huipputanssija nimeltään Shorty George kiljaisi kesken vauhdikkaimman tanssikuvion "katsokaa minä lennän kuin kuin Lindberg". Tanssija viittasi ensimmäiseen Atlantin yli lentäneeseen lentäjään Charles Lindbergiin. Amerikan kansallistanssiksikin kutsutun Lindy Hopin kulta-aika sijoittu swing musiikin suosion huippuvuosille 1935-1940, Tällöin myös valkoiset olivat löytäneet Lindy Hopin. Amerikkalaiseen tapaan, kaikki on bisnestä ja jokaisella tanssikoululla oli oma versionsa tästä tanssista. Valkoiset kutsuivat tanssia useimmiten Jitterbugiksi tai Swingiksi ja heidän suosimistaan paikoista kuuluisimpia olivat Cotton Club ja Apollo-teatterit. Rotuerottelu oli vielä tuolloin voimakasta ja mustat tanssivat Lindy Hoppia omissa paikoissaan tärkeimpänä Savoy, Harlemissa. Nuorisokulttuurin ja nuorisomusiikin syntyvuosia 1950-luvulla, syntyi uutta musiikkia ja uusia tansseja. Swing-huuma vaihtui rock'n'roll kuumeeksi ja kehittyi uusia tansseja joita kutsuttiin nimillä Jive, Boogie Woogie ja Rock'n'Roll. Tanssien pohjana oli Lindy Hop ja Jitterbug, mutta musiikki oli synkopoitua rock'n'rollia. Perusaskeleeksi muotoitui 6 iskun aikana tehtävä askellus, joka aikakauteen sopivasti kapinoi musiikin 8 jakoisuutta vastaan. Askelluksen ajoitus oli 123a45a6. Rock'n'roll musiikin myötä levymyynti räjähti ja samalla myös tanssi levisi ympäri maailmaa merimiesten ja sotilaiden välityksellä. Tästä ajasta on jo paljon kuvatallenteita, joihin on kuitenkin edelleen suhtauduttava varauksella (kts.edellä). Ja taas musiikki muuttui. 1960-luvulle tultaessa synkopoitu musiikki alkoi vaihtua tasajakoiseen musiikkiin. Tasa-arvo nosti päätään ja naiset eivät enää tyytyneet olemaan pelkästään miesten vietävinä tanssilattialla. Syntyi mm. Twist jota tanssittiin yksin ilman paria. Tästä alkoi vuosikymmeniä kestänyt paritanssin alamäki. 1970-luvulla tuli discomusiikki ja discotanssi joka entisestään vahvisti tasajakoisen ja yksin tanssittavan tanssin asemaa. Lindy Hop ja perillisensä eivät kuitenkaan kuolleet vaikka valtakulttuuri ne hylkäsikin. Paritanssikulttuuri ja siinä mukana rock'n'swing -tanssit elivät edelleen, joissain maissa sitkeästikkin (mm. Suomessa). Keski-Euroopassakin tanssittiin sinnikkäästi rock'n'swing -tanssityyppisiä paritansseja vaikka musiikki muuttui discoksi. Tuolloin Sveitsissä ja Etelä-Saksassa syntyi tanssi nimeltään Disco Swing. Sitä tanssittiin ja tanssitaan edelleen suorajakoiseen diskomusiikkiin ajoituksella a123 tai 12a3 (kolmen iskun aikana neljä askelta). Jousto on joka iskulla samanlainen ja iskun aksentilla vahvasti ja terävästi ylös. Eräs merkittävä tekijä rock'n'swing -tanssien hengissä säilymisessä oli kilpailutoiminta, jonka suojissa eri rock'n'swing -tanssit elivät läpi 60-, 70, ja 80- lukujen. Kilpatanssi nimeltään Rock'n'Roll syntyi 1970- luvun alussa Keski-Euroopassa. Alkuvuosina tanssi muistutti suuresti alkuperäistä 50-luvun Rock'n'Rollia, mutta pikkuhiljaa se alkoi sisältää enemmän akrobatiaa ja perusaskeleeksi kehittyi 6 iskun aikana tehtävä hyppyperusaskel ajoituksella 1a23456. Myöhemmin synkopoitu "a" muuttui tasajakoisesti tehtäväksi. Tänään Rock'n'Roll on Euroopassa laajasti harrastettu urheilutanssi, jossa on säännöllistä kilpailutoimintaa. Tanssi rakentuu valmiiden koreografioiden päälle ja kilpailuissa tanssitaan erikseen jalkatekniikkaosuus ja akrobatiaosuus. Musiikki, johon Rock'n'Rollia nykyään tanssitaan on rokahtavaa diskomusiikkia, tempoltaan 48-52 tahtia minuutissa. Rock'n'Roll ei kilpamuodossaan sovellu seuratanssiksi, mutta harrastajat ovat jo muutamia vuosia suunnitelleet vapaamman, kevyeempään potkuun perustuvan Rock'n'Roll tanssin kehittelemistä. Tanssi perustuisi vain jalkatekniikkaan ja kuvioihin ja akrobatia jäisi kokonaan pois. Saa nähdä meneekö läpi. Tilaus tällaiselle tanssille kyllä olisi sillä valtaosa 50-luvun loppupuolen ja 60-luvun rock'n'roll musiikista on suorajakoista ja sopisi hyvin tanssittavaksi suorajakoisena rokkina Kilpatanssi nimeltään Jive, tarkemmin Ballroom Jive vakioitiin vuonna 1976 yhdeksi latinalaistanssien lajiksi. Sinänsä mielenkiintoinen juttu, koska Jive ja sen musiikki eivät kuulu latinalaiseen perheeseen. Jive on tanssi jota tanssitaan vakiutuneilla kuvioilla ja valmiiksi rakennetuilla koreografioilla. Musiikki johon Ballroom Jiveä tänä päivänä tanssitaan on pop-swingiä nopeudeltaan 44 tahtia minuutissa. Jive on jäntevästi baunssaava tanssi, jonka olemukseen kuulluu vahvasti leikittely ja iloinen hulluttelu parin kesken. Periaatteessa Jive on myös miehen viemä tanssi, mutta valmis koreogfafia aiheuttaa sen, että vienti ja seuraaminen ei toimi vieraan parin kanssa yhtä hyvin kuin alkuperäisissä vapaastivietävissä tansseissa. Amerikassa Lindy Hopin perillisinä kehittyivät Lindy Hopin eri versioiden lisäksi mm. St. Louis Shag, Balboa, East Coast Swing ja West Coast Swing (näistä lisää myöhemmin). St. Louis Shag, Balboa ovat lähinnä kiinteässä otteessa, swing musiikkiin tanssittavia paritansseja, joiden synty perustuu tilanteeseen, jossa täydellä lattialla oli liian vähän tilaa aitoon Lindy Hopiin ja toisaalta tarpeeseen tanssia erittäin nopeaa swingiä. Vapaiden ROCK'N'SWING -tanssien, Lindy Hop ja Boogie Woogie, uusi tuleminen. Sekä alkuperäisen swing-tanssin Lindy Hopin, että aidon 50-luvun rock'n'roll-tanssin Boogie Woogien uusi tuleminen, alkoi 1980-luvulla, Euroopassa. Ruotsissa muutamat asiasta innostuneet tanssijat alkoivat etsiä swing-tanssin juuria. He löysivät ensin Jitterbugin ja sitten alkuperäisen Lindy Hopin. He etsivät salapoliisityönä alkuperäisiä swing tanssijoita, ja löysivätkin muutamia, merkittävimpänä jo 40-luvulla elokuvissa ammattilaisena tanssinut musta tanssija Frank Manning. Lindy Hopia tanssitaan swing musiikkiin kaikilla musiikin nopeuksilla. Tanssi on pyöreää ja jammailevaa. Tanssisuuntia ei ole vaan tanssi pyörii vapaasti käytettävissä olevan tilan rajoissa. Nopeaan musiikkiin tanssittavassa Lindy Hopissa tehdään myös jonkin verran nostoja ja pieniä heittoja. Nämä ns. air stepit ovat nykyisen kilparokin acrobatian kantamuoto. Tällä hetkellä Lindy Hopin harrastus on voimakkaassa kasvussa varsinkin Pohjoismaissa, Englannissa ja Keski-Euroopassa. Lindy hop on ennen kaikkea seuratanssi, jota tanssitaan vapaalla viennillä klubeissa ja tanssisaleilla. Säännöllistä ja järjestäytynyttä kilpailutoimintaa on ollut vuodesta 1987 ja ensimmäiset Lindy Hopin MM-kilpailut järjestettiin vuonna 1995. Suomeen Lindy Hop rantautui 90-luvun puolessa välissä ja vuonna 2002 Tanssiurheiluliitto virallisti lajin aseman virallisena kilpatanssina. Suomen kansalliset kilpailusäännöt ovat vielä työn alla, mutta ne tullevat noudattelemaan Lindy Hopin kansainvälisten sääntöjen linjauksia. Samoihin aikoihin, 1980-luvulla ruotsalaisten etsiessä Lindy Hopia alettiin Keski-Euroopassa haaveilla vanhasta 50-luvun Rock'n'Roll-tanssista jossa ei ollut koreografioita ja jossa musiikin tulkinta oli tärkeintä. Nimeksi tälle uudelle/vanhalle lajille vakiintui Boogie Woogie. Boogie-Woogie on paritanssi, jota tanssitaan alkuperäiseen 50-luvun rock'n'roll- musiikkiin, kaikilla musiikinnopeuksilla, avoimessa otteessa. Boogie Woogiessa ei ole acrobatiakuvioita vaan tanssi pysyy tukevasti maassa. Tanssiminen perustuu sekä seuratanssina, että myös kilpailuissa ns. vapaaseen vientiin. Oleellista on musiikkiin eläytyminen, improvisointi ja tulkinta . Nykyään tanssi on hyvin suosittua niin kilpatanssina kuin sosiaalitanssina Keski-Euroopassa ja Pohjoismaissa. EM- ja MM- kilpailuja järjestetään säännöllisesti vuosittain. Vuonna 1998 Lähinnä Euroopassa majaansa pitävä rock'n'swing -tanssien maailmanjärjestö WRRC (World Rock'n'Roll Confederation) käynnisti kansainvälisen Boogie Dance World Cupin, ja pitää yllä kansainvälistä ranking listaa. Vuonna 1995 Suomen Tanssiurheiluliitto otti Boogie Woogien mukaan kilpatanssiperheeseen omaksi erillislajikseen. Kilpailuissa tanssitaan, synkopoitua rhythm'n'blues- ja swing-pohjaista musiikkia, kahdella musiikin nopeudella: 30 tahtia ja 50 tahtia minuutissa. Viime vuosina on edellämainittujen rock'n'swing -tanssien suosio kasvanut myös alkuperämaassaan Yhdysvalloissa. Varsinkin swing ja siihen tanssittava Lindy Hop eri tyylisuuntauksineen on ollut vahvassa kasvussa. Suhtautuminen tanssiin on Yhdysvalloissa kuitenkin hyvin erilaista kuin meillä täällä Euroopassa. Erilaisia tyylejä on paljon. Tanssi on bisnestä ja vahvasti henkilöitynyt kaupallisten tanssikoulujen vetäjiin. Kilpailutoiminta on eurooppalaiseen malliin verrattuna järjestäytymätöntä. Viime vuosina amerikkalaisetkin ovat havainneet eurooppalaisen kilpailujärjestelmän ja yhdistyspohjaisen harrastusmallin tehokkuuden. Monet eurooppalaiset tanssijat ovat todella arvostettuja opettajia yhdysvalloissa. Juuri tällä hetkellä Internetin keskustelupalstoilla käydään vilkasta keskustelua rock'n'swing -tansseista ja varsinkin Lindy Hopista, sen asemasta seuratanssina ja kilpatanssina. Ilahduttavaa on, että keskusteluun osallistuvat, sekä jenkit, että eurooppalaiset, niin harrastajat, kuin ammattilaisekin. Kolmena viime vuonna (2000, 2001 ja 2002) amerikkalaiset ovat osallistuneet WRRC:n järjestämiin Lindy Hopin MM-kilpailuihin joten toiveita on, että jonain päivänä kaikki maailman rock'n'swing -tanssijat olisivat yhtä ja samaa tanssiperhettä. Vapaiden kansainvälisten rock'n'swing -tanssien nousun myötä myös kansalliset rock'n'swing -tanssit ovat lisänneet suosiotaan. Monella maalla näyttäisi olevan oma hieman toisistaan poikkeava, kansalliseen iskelmämusiikkiin tanssittava “rock'n'swing -tanssinsa” esim suomalaisten Fusku, ruotsalaisten Bugg ja norjalaisten Folk Swing. Nämä kansalliset versiot ovat useimmiten vapaasti vietäviä tansseja. Fusku. Fusku on suomalaisten oma rock'n'swing -tanssi, joka on kehittynyt suomen ainutlaatuisilla tanssilavoilla. Vaikutteita se on saanut eniten Jivestä ja suomalaisesta lavafoksista. Foksista fusku on perinyt joustonsa ja suurimman osan musiikistaan. Jivestä on muokkautunut foksi-musiikkiin sopiva perusaskellus ja kuviot. Letkeää Fuskua tanssitaan etupäässä nopeaan foksi- ja swing -pohjaiseen iskelmämusiikkiin. Fuskun jousto tulee musiikista ja on perusmuodossaan joka toisella iskulla ylös ja joka toisella alas. Askeleita otetaan musiikin kuuden iskun aikana neljä ajoituksella QQSS tai SSQQ. ("Q" = yksi isku/askel ja "S" kaksi iskua/askel) (c) Tommi Koivula 31.8.2002. Päivitetty 27.10.2004 Takaisin |