…vapaata, letkeää, rentoa, svengaavaa ja iloista. Tanssi sujuu näennäisen saumattomasti ja kuitenkin se mitä tanssilattialla tapahtuu, syntyy juuri sillä hetkellä. Aivan kuten suomalaisissa lavatansseissa. Mies vie ja nainen seuraa, ei kuitenkaan vikisten vaan leikitellen ja musiikkia tulkiten... Tarinoita tanssin maailmasta ja vähän muustakin Swing Timen Puheenjohtajan palsta Huhtikuu 2000 Fall in Dance Nyt tulee hömpänpömppää joten tosimiehet, keskeyttäkää lukeminen tähän. Otsikko on vapaa käännös ilmiölle, joka saa näennäisesti täysissä järjissään olevan ihmisen ajamaan lauantai-iltana, saunan jälkeen 100 km naapuriläänissä sijaitsevalle tanssipaikalle, hikoilemaan siellä 4 tuntia ja palaaman kotiin lopen uupuneena kukonlaulun aikaan. "Fall in Dance"... Rakastuminen on kaikille tuttu tunne ja jos on kokenut tanssiin hurahtamisen huuman, voi ehkä löytää tunteista yhtäläisyyksiä. Jos tarkkailee tanssipaikalla tanssivia pareja ei levein hymy tai nautinnollisin ilme välttämättä löydy parhaan tanssijan kasvoilta. Juuri tanssiharrastuksensa aloittanut noviisi singahtelee lattialla suupielet korvissa, vaikka tanssi ei vielä järin hääppöseltä näytäkkään. Samaan aikaan vuosia tanssipaikkoja kiertänyt guru nojailee kahvilan ovenpieleen vakavin ilmein ja innostuu lattialle huomattavasti harvemmin. Mistä tämä johtuu? Yht'äkkiä ajateltuna voisi olettaa tanssin olevan sitä mukavampaa mitä paremmin se sujuu. Rakastuminen ei vaadi kokemusta rakastamisesta. Jos sovellamme tätä tanssiin voisi päätellä, että tanssista saatu nautinto ei ole suoraan verrannollinen tanssitaitoon. Ilmeisesti tanssista saatu tyydytys on hyvin suhteellinen asia. "Fall in Dance" on ihanaa, mutta väistämättä, alkuhuuman jälkeen tulee tasaisempaa. Taito on karttunut ja pelko vähentynyt. Tanssi tuntuu edelleen hyvältä, joskus oikeinkin hyvältä, mutta tekijät jotka aiheuttavat huonoja fiiliksiä tuntuvat lisääntyvän. Liian liukas lattia, liian tahmea lattia, ei ketään hyviä tanssijoita, huono bändi... luettelo on loputon. Joskus tuntuu, että olisi ollut parempi jäädä kotiin. Tämä on arkea, mutta siihen ei tarvitse alistua. Verrataanpa taas tanssia rakkauteen. Äiti opetti, että rakkautta pitää hoitaa ja vaalia... Siis tanssikurssille. Hyvä idea, mutta kuten todettua, kohentunut tanssitaito ei välttämättä vielä lisää tanssista saatua nautintoa. Tarvitaan jotain lisää. Ratkaisu voisi löytyä asenteista. Käsi sydämmelle, miten monta kertaa epäonnistunut tanssi-ilta on loppujen lopuksi kiinni omista huonoista fiiliksistä. Joskus hyvilläkin fiilksillä alkanut ilta kääntyy surkeaksi, kun se oikea ei hakenut, tai en saanut taaskaan tuota haettua. Rohkeus, avoimmuus ja positiivisuus ovat avainsanoja jotka tehoavat. Aitoon hymyyn vastataan useimmiten hymyllä ja se ei palaa joka pelkää. Omasta "putoamisestani" on jo aikaa, mutta edelleen muistan kuinka "Fall in Dance" oli tosi hieno juttu. Haluan kuitenkin uskoa, että hoidettuna ja vaalittuna tanssi, kuten rakkauskin vain paranee vanhetessaan. t. Tommi